Newspaper articles

Virpi Lummaa selvittää tutkimusryhmineen, kuinka
ympäristön muuttuminen vaikuttaa luonnonvalintaan
niin suomalaisilla nykyihmisillä kuin myanmarilaisilla
työnorsuillakin.

TURUN YLIOPISTON akatemiaprofessori
Virpi Lummaa haaveili
eläinrakkaana lapsena pääsevänsä aikuisena
tutkimaan simpansseja Afrikkaan.
– En ollut varma, mitä siihen
täytyisi opiskella, mutta koska biologia
kiinnosti koulussa, päädyin opiskelemaan
sitä yliopistossa. Aika nopeasti
kävi kuitenkin selväksi, ettei Turussa mitään
apinoita tutkita, evoluutiobiologi
Lummaa kertoo nauraen.
Pro gradu -tutkielmaa tehdessään
hän tutustui kansainvälisestikin merkittävään
aineistoomme eli suomalaisiin
kirkonkirjoihin, joissa on tarkkoja tietoja
ihmisistä yli 12 sukupolven ajalta. Ihmisten
tutkimisen piti olla hänelle vain
välietappi, josta voi jatkaa myöhemmin
muiden kädellisten tutkimiseen.
sukulaisten lähelle Suomeen. Suomen
Akatemian professuurin myötä sain
tähän mahdollisuuden, hän kertoo
paluustaan kotimaahan.

Kaksi ERC-rahoitteista
tutkimusta

Lummaa on saanut ERC-apurahan
kahteen tutkimusprojektiinsa. Ensimmäinen,
runsaan miljoonan euron
VIRPI LUMMAA:
Saamme tutkimuksesta
enemmän irti, kun
voimme hyödyntää
ihmispuolen
asiantuntijoita ja
eläinlääkäreitä.
11 EUROPA TEEMA 2017
TEEMAEU:N TUTKIMUSRAHOITUS
starter-ERC, rahoitti 2008–2014 kirkonkirjoista
saatavan aineiston keräystä
ja tutkimusta. Lummaa on selvittänyt
tämän aineiston pohjalta, millaisia
vaikutuksia yhteiskuntamme modernisoitumisella
on ihmisen evoluutioon.
Ihminen on poikkeava pitkäikäinen
laji siinä mielessä, että elämme pitkään
vielä menopaussin jälkeenkin. Lummaa
on tutkinut muun muassa, mitä merkitystä
isovanhemmilla on suvun lapsilukuun
ja lastenlasten menestykseen.
Toinen ERC-rahoitteinen tutkimus
on parhaillaan käynnissä. Myanmarin
norsuja tutkivaan hankkeeseen
myönnettiin kaksi miljoonaa euroa
Consolidator-ERC-rahoitusta. Kyseessä
on harvinainen mahdollisuus tutkia
pitkäikäistä eläinlajia monipuolisesti,
koska norsuyksilöistä on tarkat tiedot
syntymästä kuolemaan. Kaakkois-Aasiassa
sijaitsevan Myanmarin väkilukuarviot
heittävät eri lähteissä kymmenelläkin
miljoonalla, mutta norsut siellä
tunnetaan tarkasti. Norsut ovat valtion
omistuksessa, ja niistä on olemassa
poikkeuksellisen systemaattinen aineisto
yli sadan vuoden ajalta, brittihallinnon
ajoista lähtien.
Kaikki norsut on tatuoitu, ja eläinlääkäri
käy tarkastamassa ne vähintään
kerran kuukaudessa. Jokaisesta norsusta
on oma kansionsa, johon on merkitty
syntymä- ja kuolintietojen lisäksi havaitut
sairaudet, annetut hoidot ja lääkkeet
sekä jälkeläisten syntymät.
– Pitkäikäisiä eläinlajeja ei pystytä
normaalisti tutkimaan näin perusteellisesti,
koska tutkittava eläin elää lähes
yhtä kauan kuin tutkijansa. Nyt meillä
on käytettävissämme tämä harvinaisen
kattava demografinen aineisto, jonka
voi yhdistää käsitykseen norsujen lisääntymisestä
ja elossa säilymisestä. Voimme
myös ottaa norsuista verinäytteitä, joten
pystymme yhdistämään aineistoon
fysiologisen ulottuvuudenkin, hän
mainitsee.

Apurahat myönnettiin
oikeaan aikaan

Hyvän tutkimusryhmän kokoaminen
vaatii rahaa, eikä näkyvyyskään ole
haitaksi.
– Sain molemmat ERC-apurahat
parhaaseen mahdolliseen aikaan.
Ensimmäistä hakemusta kirjoittaessani
poikani oli viisiviikkoinen. En olisi
pystynyt työskentelemään heti täydellä
teholla. Oli mahtavaa, että pystyin
palkkaamaan ryhmääni korkeatasoisia
huippututkijoita, hän iloitsee.
Arvostetun apurahan saaminen oli
Lummaan mukaan myös yhtenä tekijänä
hänen pestinsä vakinaistamiseen
Sheffieldin yliopiston evoluutiobiologian
apulaisprofessorina.
Ja kun tieto ryhmän olemassaolosta,
tutkimusaiheesta ja rahoituksesta kiirii
eteenpäin, yhteistyökuviot lisääntyvät:
halukkaita tutkijoita ilmoittautuu
ryhmään ja tulee kyselyitä, voiko joku
toinen tutkija käyttää aineistoa omiin
tutkimuksiinsa.

Norsujen ja ratsastajien
suhde on muuttumassa

Näissä kahdessa Lummaan tutkimusryhmässä
ovat olleet mukana osin
samat henkilöt.
– Saamme tutkimuksesta enemmän
irti, kun voimme hyödyntää ihmispuolen
asiantuntijoita ja eläinlääkäreitä.
Näin pystymme tutkimaan esimerkiksi
norsujen ja niiden henkilökohtaisten
ratsastajien suhdetta sekä sen vaikutusta
norsujen hyvinvointiin.
Norsut ovat olleet Myanmarissa
arvostettuja työeläimiä. Niiden ratsastajat
eivät pääse rikastumaan työllä,
mutta ammatti on kunnioitettu. Se on
perinteisesti opittu isältä pojalle. Ikävä
kyllä ammattiin ei ole nykyään tunkua.
Maa on avannut oviaan kaupankäynnille,
joka tarjoaa nuorille mahdollisuuden
suurempiin ansioihin kuin ratsastajana.
– Norsuille on stressaavaa, jos ratsastajat
vaihtuvat eikä heillä ole kokemusta
ratsastamisesta tai ymmärrystä norsujen
sielunmaisemasta. Tämä näkyy pahimmillaan
väkivaltana norsuja kohtaan,
Lummaa kertoo surullisesta kehityssuunnasta.
Suurin osa norsujen tutkimusaineistosta
on tietokoneella, mutta tutkimusryhmäläiset
käyvät silloin tällöin myös
paikan päällä. Lummaakin käy Pohjois-
Myanmarissa kerran tai pari vuodessa.
– Voi sanoa, että lapsuudenhaaveeni
seikkailusta viidakossa on jossakin
määrin toteutunut sittenkin! Siihen
on tarttunut tosin jo ripaus realismia.
Muutama viikko niissä olosuhteissa
menee kyllä, mutta sitten alan jo kaivata
kotiin.
Katso myös video, jolla Virpi
Lummaa kertoo perheitä koskevasta
tutkimuksestaan
. Englanninkielinen
video juhlistaa ERC:n 10-vuotista
toimintaa.
TEKSTI SARI ALHAVA

Professor Virpi Lummaa and the baby elephant twins in Myanmar
Evoluutiobiologi Virpi Lummaa on tutkinut, miten isoäidit ovat auttaneet lastenlapsia pysymään hengissä. Nyt hän tutkii Myanmarin työnorsuja, joille mummot ovat yhtä tärkeitä. Kiintoisa kysymys on, miksi stressaantuneiden norsuemojen jälkeläiset vanhenevat muita nopeammin.

Norsunpoikaset saavat juoksennella viisivuotiaaksi vapaina Myanmarin savotoilla, kertoo Virpi Lummaa. (KUVA: John Jackson)
Arja Kivipelto HS
Julkaistu: 26.9. 2:00 , Päivitetty: 26.9. 8:57

Myanmarin työnorsut nousisivat kärkeen, jos maailmasta valittaisiin ryhmä, jonka terveys tunnetaan tarkimmin ja pisimmältä ajalta.
Niiden nimet, henkilötunnukset, syntymät, mahdolliset pyydystystavat, kesytysiät, sairaudet ja kuolinsyyt on kirjattu ylös yli sadan viime vuoden ajalta.
Lisäksi eläinlääkärit ovat joka toinen viikko tarkastaneet, ovatko ne kyllin hyvässä kunnossa korjaamaan puuta viidakosta.

Kymmenisen vuotta sitten evoluutiobiologi Virpi Lummaa sai haltuunsa rekisterin, joka sisältää 10 000 norsun koko elämän kattavat terveystiedot.
Nyt hän on akatemiaprofessori Turun yliopistossa ja johtaa ryhmää, joka tutkii viidestä tai kuudesta norsusukupolvesta kerättyjä lokikirjoja.

Tiimin toinen tärkeä aineisto on koottu suomalaisista kirkonkirjoista. Se sisältää 15 sukupolvea suomalaisia 1700-luvulta nykypäivään, ja siihen perustuvat Lummaan kuuluisat mummohypoteesia koskevat tutkimukset.
Lummaan työ vahvisti, että isoäidit ovat edistäneet lastenlastensa pysymistä elossa menneinä vuosisatoina, jolloin taudit tappoivat ison osan pikkulapsista.

Mummohypoteesi näyttää pätevän myös Myanmarin norsujen savotoilla, Lummaa toteaa.
”Jos mummonorsu on samassa paikassa töissä tyttärensä kanssa silloin, kun tämä synnyttää ensimmäisen kerran, poikasen todennäköisyys selvitä kriittisistä varhaisista vuosista kasvaa. Mitä enemmän omaa jälkikasvua mummonorsulla on, sitä parempi isoäiti se on.”
Kun nuoren emon äiti on lähellä, sen poikasen kuoleman riski on kahdeksan kertaa pienempi kuin poikasella, jonka isoäiti on kaukana. Tuloksen julkaisivat Lummaa ja Mirkka Lahdenperä Scientific Reports -lehdessä viime vuonna.

Läsnä oleva äiti lyhensi tyttären synnytysten välejä vuodella.

Norsujen poikaskuolleisuus ennen viidettä ikävuotta on suuri, 30 prosenttia. Vasta viiden vanhana norsu kykenee löytämään omin avuin syötävää ja voi pärjätä itsenäisesti. Pikkunorsujen kuolemia voitaisiin ehkä vähentää, jos niiden mummoja ei siirreltäisi työmailta toisille.
Onneksi jokaisella norsunpoikasella on myös auntie, eli toinen naaras, joka on kiinnostunut siitä. Kun omasta emosta otetaan vaikkapa verinäyte ja poikanen hermostuu, se juoksee heti tädin kylkeen turvaan.

Myös Afrikan luonnonvaraisten norsulaumojen tiedetään pitävän yhdessä huolta pienokaisistaan. On esimerkiksi havaintoja siitä, että muutkin naaraat kuin oma emo imettävät pienokaisia.

Villejä norsuja on kuitenkin vaikea tutkia – eikä 70-vuotiaaksi elävä laji ylipäätään ole helppo tutkimuskohde.
Luonnossa matriarkka johtaa norsulaumaa. Naaraat tulevat sukukypsiksi 15-vuotiaina, mutta useim­mat niistä aloittavat lisääntymisen vasta parikymppisinä. Ne voivat tulla kantaviksi viiden vuoden välein. Raskaus kestää lähes kaksi vuotta.
Naarasnorsuilla ei ole menopaussia. Niiden hedelmällisyys heikkenee 30 ikävuoden jälkeen, muttei ehdy. Norsumamma on todistetusti synnyttänyt peräti 68-vuotiaana. Aasian­norsut elävät usein yli kymmenen vuotta sen jälkeen kun ovat lopettaneet lisääntymisen.

Vaikka norsut voivat synnyttää vanhempina kuin ihmiset, niiden kehot vanhenevat keskimäärin samaa tahtia kuin meidän. Juuri tämä on Lummaan ryhmästä kiinnostavaa. Tiimi yrittää ratkaista ikääntymisen arvoitusta.
Mitä elimistössä tapahtuu, kun vanhenemme? Miksi rupsahdamme eri tahtia? Voiko elämänhistoria selittää, miksi yksi haurastuu nopeasti, toinen ei.
”Pystymme vaikkapa katsomaan, näkyykö stressitasoissa ja dna:n rapistumisessa se, kuinka paljon kukin norsu on sairastanut ja montako poikasta se on tehnyt. Lastensaantihan on iso kustannus”, Lummaa sanoo.
”Toivon, että opimme ennustamaan, mitkä yksilöt vanhenevat nopeasti.”

Äkkiä rupsahtavat ainakin stressaantuneille äideille syntyneet norsut. Ne myös synnyttävät itse nuorempina mutta saavat yhteensä vähemmän poikasia kuin muut, osoittaa Scientific Reports -lehden artikkeli vuodelta 2015.

Työnorsulle huonoin aika syntyä on sadekaudella kesä–elokuussa, jolloin täysikasvuiset painavat raskaimpia päiviä savotoilla. Tuolloin niiden ulosteista löytyy eniten jäämiä stressistä kertovasta glukokortikoidista.
Lummaa on käynyt Myanmarissa kymmenkunta kertaa. Syrjäisissä metsissä, joihin pääsee vain erikoisluvalla, työskentelee nykyään 2 500 norsua.


Myanmarin työnorsut tekevät kevyttä työtä 17-vuotiaaksi ja raskaampia urakoita 55 vuoden eläkeikään asti. (KUVA: Virpi Lummaa)

Luonnon kannalta norsut ovat parempia kuin isot metsätyö­koneet. Viidakot säilyvät monimuotoisina, kun maastoa ei jyrätä konevoimin, vaan väkivahvat eläimet kiskovat järeät rungot pois polkuja pitkin.
Juhtia ohjaavat ratsastajat. Tähän suhteeseen liittyy paljon ongelmia, Lummaa toteaa. Norsut on perinteisesti alistettu julmin ottein. Moni poikanen kuolee, kun se erotetaan emosta ja opetetaan kantamaan ihmistä. Viisivuotiaaksi asti se on juoksennellut villinä ja vapaana, ja yhtäkkiä se pakotetaan kuriin.
Osa norsuista on syntynyt vankeudessa, osa on pyydystetty luonnosta. Vangiksi jääminen on eläimille järkytys, jonka seuraukset ilmenevät pitkään stressihormonien suurina määrinä ja huonona syntyvyytenä.

Norsut saavat tehdä kevyttä työtä 17-vuotiaaksi asti. Sitten niiltä vaaditaan täyttä panosta 55 vuoden eläkeikään asti. Naarailla on parin vuoden äitiys­loma, ja ne imettävät poikasiaan työmaalla kunnes nämä ovat noin nelivuotiaita.

Aikaisemmin norsun ja ratsastajan suhde oli elinikäinen. Nykyisin hakkuilla käytetään kausityöläisiä, jotka vaihtuvat. Siinä miten kukin heistä saa neljän tonnin painoisen ratsunsa tottelemaan, on isoja eroja. Jotkut käyttävät ronskisti väkivaltaa.
Lummaata onkin arvosteltu siitä, että hän tutkii eläimiä, joita kohdellaan kaltoin.
”Tutkimukseni ei muuta sitä, pidetäänkö norsuja töissä vai ei. Voimme selvittää, millainen käsittely altistaa eläimiä stressille ja mikä olisi lempeämpi vaihtoehto. Ryhmääni kuuluva Jennie Crawley tekee Turussa väitöskirjaa siitä, miten ratsastajien käytös vaikuttaa norsujen stressi­hormonitasoihin.”
Lisäksi Lummaan ryhmä on järjestänyt kursseja pehmeistä koulutusmenetelmistä, jotka perustuvat palkitsemiseen.

Tutkijoita auttaa se, että norsut ovat ihmisiin tottuneita. Ne antavat ottaa verinäytteen hermostumatta ja sallivat mitata maharasvansa paksuutta. Ihan kaikki ei kuitenkaan onnistu.
Myanmarin norsut näet viettävät yönsä ja vapaa-aikansa omissa oloissaan metsässä. Silloin ne syövät mitä haluavat ja parittelevat kenen kanssa tahtovat – eivätkä siedä tarkkailijoita.
Lummaan tuttu yritti seurata salaa, mitkä norsuista pitävät poikasista huolta. Hän joutui raivostuneen emon jahtaamaksi ja pakeni pian takaisin ihmisten ilmoille.

”Norsu on ongelmallinen laji eläintarhoissa, sillä poikaset eivät pysy niissä hengissä. Yksi syy on, etteivät eläimet saa elää perheryhmissä eikä kokemattomilla naarailla ole auttajia. Jos minulta kysyttäisiin, kieltäisin norsujen pitämisen tarhoissa.”
Samaan hengenvetoon Lummaa ihmettelee nykypäivän suomalaista käytäntöä, joka panee äidit tai isät hoitamaan vauvoja yksin kotona vuoden tai kaksi.
”Tämä on ihan uutta ihmisen evoluutiossa. Pitkän historiamme ajan lastenhoitoon on osallistunut koko kylä. Ei ole ihme, jos joku ei pärjää kotiäitinä.”

Mummohypoteesi selittää elämän menopaussin jälkeen

  •   Yleensä eläimet ovat lisääntymiskykyisiä koko aikuisuutensa, mutta ihmisen, miekkavalaan ja lyhyteväpallopäävalaan naaraat voivat elää pitkään menopaussin jälkeen.
  •   Mummohypoteesin mukaan isoäidit edistävät lastenlastensa selviämistä.
  •   Vanhojen naaraiden antamasta lastenhoitoavusta on havaintoja myös monilla lajeilla, joilla ei ole menopaussia. Niitä ovat norsut, leijonat ja monet kädelliset.
 
 
 
 
Prof. Virpi Lummaa. Photo by John Jackson

Lue koko juttu: HS Tiede 12.5.2017

Evoluutiobiologi haluaa tietää, miten luonnonvalinta vaikuttaa ihmissukuun.

Moni suomalainen huippututkija lähtee ulkomaille, mutta Virpi Lummaa palasi Turkuun vietettyään maailmalla melkein kaksi vuosikymmentä. Hän sai viiden vuoden professuurin Suomen Akatemialta ja jätti vakinaisen työpaikan Sheffieldin yliopistossa.

Lummaata kiehtoi mahdollisuus omistautua täysin tutkimukselle. Britanniassa hän olisi joutunut opettamaan ison osan ajastaan.

Lisäksi tärkeä houkutin oli mummo. Kun oma äiti asuu lähellä, kahden pienen pojan yksinhuoltajan arki helpottuu huomattavasti.

Näin toteaa tutkija, josta on tullut kansainvälisesti tunnettu niin sanotun mummohypoteesin ansiosta. Sen mukaan isoäidit edistivät lastenlastensa selviämistä hengissä menneinä vuosisatoina, jolloin lapsikuolleisuus oli suurta.

Lummaa vahvisti tämän vanhojen kirkonkirjojen avulla. Suomen papit ovat vuodesta 1686 lähtien kirjanneet niihin vihityt, syntyneet, kuolleet ja usein myös satotietoja.

Aineisto, jota Lummaa käyttää, kattaa 15 sukupolvea suomalaisia 1700-luvulta nykypäivään. Sen kokoamisen aloittivat aikoinaan lintutieteilijät Erkki Haukioja ja Risto Lemmetyinen. Heitä innosti sukututkimus ja etenkin poikuekoon vaihtelut linnuilla.

Kun Lummaa sai paperit haltuunsa, hän teki niistä ensin gradun, sitten väitöskirjan ja myöhemmin ryhmänsä kanssa lukuisia muita tutkimuksia. Kaikissa on keskeistä poikuekoon vaihtelu – ihmisellä.

Hän oivalsi varhain, että ihmistä voi tutkia lajina, johon pätevät biologian lainalaisuudet aivan kuten kaikkiin muihinkin eliöihin.

Meihinkin sopii evoluutioteorian oppi luonnonvalinnasta. Se suosii yksilöitä, jotka onnistuvat elinaikanaan kasvattamaan eniten jälkeläisiä. Tämä selittää myös mummojen, eläinkunnan kummajaisten, olemassaolon. Lähes kaikilla lajeilla naaraat jatkavat lisääntymistä kuolemaansa saakka, mutta naiset lopettavat vaihdevuosiin.

”Väitöskirjaa kirjoittaessani kävin puhumassa siitä biologien kokouksissa. Olin yleensä ainoa, joka käsitteli ihmisiä. Kuulijoita riitti, mutta tunsin, että esitykseni oli hupipätkä, kuin uutisten loppukevennys.”

Nyt on toisin. Yhä useammat tutkijat ovat alkaneet pohtia ihmistä evoluutiobiologian näkökulmasta.

Lummaa kollegoineen selvittää parhaillaan sitä, miten luonnonvalinta on muuttunut, kun yhteiskunta on modernisoitunut. Suuri käänne tapahtui 1800-luvulla isorokkorokotusten ansiosta: lapsikuolleisuus pieneni, perheiden lapsiluku laski, eikä luonnonvalinta enää määrää, kuka jää henkiin.

”Ennen rokotusten aikaa isorokko saattoi tappaa muutamassa viikossa jopa kolme lasta samasta perheestä”, tutkija kertoo. Hänen onkin vaikea ymmärtää niitä tämän päivän keskustelijoita, jotka kyseenalaistavat rokotukset.

Myös hyvinvointivaltiossa poikuekoko vaihtelee. Siinä, kuinka paljon eri ihmiset siirtävät geenejään eteenpäin, on yhä melkein yhtä isoja eroja kuin esiteollisessa Suomessa.

Lummaata kiinnostaa, miten populaatio muuttuu, kun osa porukasta ei lisäänny lainkaan. Hän toivoo saavansa viimeisimmistä sukupolvista geenitietojakin tutkimukseensa.

Toinen häntä kutkuttava kysymys on, miksi jotkut rupsahtavat nopeammin kuin muut. Amerikkalaisessa tutkimuksessa osa 38-vuotiaista koehenkilöistä oli vireitä kuin kolmikymppiset, mutta osa sinnitteli 60-vuotiaan kropassa.

Tähän ei löydy vastausta kirkonkirjoista, vaan toisesta aineistosta, jonka sattuma lahjoitti Lummaalle. Myanmarilainen eläinlääkäri kertoi hänelle rekisteristä, joka sisältää tarkat tiedot 10 000 metsätyönorsun terveydestä sadan vuoden ajalta. Viidakoissa työskentelee yhä 2 500 norsua.

Onnenpotku avasi huimia näkymiä. Tutkijoilla on käytössään viiden sukupolven verran norsujen historiaa. Lisäksi he voivat mitata vaikkapa stressihormonien määrää tai solujen dna:n kuntoa samojen sukujen eläviltä jälkeläisiltä ja arvioida tuloksia niiden työnteon ja sairastelun valossa.

Ryhmä haaveilee ratkaisevansa kehon rappeutumisen arvoituksen, eli sen, miten elimistö ikääntyy ja dna rapistuu eri yksilöillä.
 

Paluumuuttaja ja koirien kasvattaja

Virpi Lummaa, 43, on akatemiaprofessori Turun yliopistossa.
Väitteli Turun yliopistossa vuonna 1999 siitä, miksi Turun saaristossa syntyi ennen puolet enemmän kaksosia kuin muualla Suomessa.
Työskennellyt tutkijana Cambridgen yliopistossa, Berliinissä Wissenshaftskolleg-instituutissa ja Sheffieldin yliopistossa.
Juoksee torstaisin kymmenhenkisen tutkimusryhmänsä kanssa Aurajoen rannalla.
Kasvattaa newfoundlandinkoiria. Meneillään on kuudes sukupolvi. Parhaillaan Lummaalla on yksi koira kotona ja kaksi sijoituksessa.
Virpi Lummaa (KUVA: Vesa-Matti Väärä)

Menikö luonnonvalinnalla jotain pieleen: Miksi nainen elää menopaussin jälkeen lähes saman mokoman vaikkei voi saada jälkeläisiä? Kysymys on kutkuttanut evoluutiobiologi Virpi Lummaan mieltä jo vuosia. Hän on myös löytänyt kysymykseensä vastauksen. Mutta se herätti vain tukun uusia kysymyksiä.
Lue lisää Aurora-lehden numerosta 1/2017 (suomeksi; in Finnish)

Palkitun akatemiaprofessorin Virpi Lummaan tutkimus ottaa askeleen kohti nykypäivää. Lummaa ryhmineen on vuosien ajan penkonut Turun seudun saaristopitäjien kirkonkirjoja. Tutkijat ovat jo saaneet tuloksia esimerkiksi siitä, millainen rooli isoäideillä oli esiteollisen ajan Suomessa.

Lummaa uskoo, että laajentamalla tutkimusta nykyhetkeen saadaan uutta tietoa evoluutiosta eli luonnonvalinnasta.

– Päivitämme aiemmin kirkonkirjoista keräämiämme tietoja nykyaikaan asti, Lummaa kertoo. Tutkimme, miten luonnonvalinta on muuttunut, onko se vaihtanut suuntaa tai jopa loppunut, kuten jotkut väittävät.

Vaikka Lummaan tutkimusaineisto on supisuomalainen, hän on aiemmin asunut ja tehnyt tutkimusta Britanniasta käsin. Lummaa tuli loppukesällä Suomeen akatemiaprofessoriksi asuttuaan Britanniassa 16 vuotta. Nyt hän asuu perheineen Kaarinassa ja vetää kansainvälistä tutkijaryhmää Turun yliopistossa.
 

Lummaa kehuu, että suomalaiset kirkonkirjat ovat ainutlaatuisia.

–  Suomessa on ollut ahkerat papit, jotka ovat kirjanneet tietoa perunanistutuksesta ensimmäisiin valkovuokkoihin ja kurkien tuloon.

Vanhat kirkonkirjat paljastavat, miten luonnonvalinta eli evoluutio vaikuttaa ihmisiin. Mitkä asiat vaikuttavat siihen, montako lasta perheeseen syntyy? Miten esimerkiksi lapsuuden niukat elinolot vaikuttavat myöhemmin elämässä?

Lummaan apuna on iso joukko tutkijoita, jotka keräävät aineistoista tietoja. Apua todella tarvitaan, sillä kirkonkirjoista kerätyt tietomäärät ovat massiivisia. Aineisto ulottuu yli 350 vuoden taakse. Se tarkoittaa, että dataa on yli 15 sukupolven ajalta.

– Osa perheistä tavallaan kuolee sukupuuttoon ja osa selviää ihan nykypäivään saakka, Lummaa kertoo.

Kun Lummaa aiemmin tunsi aineistosta jopa yksittäisten perheiden kohtalot, enää se ei ole mahdollista.

– Aineistoa on jo noin 90 000 ihmisestä, hän kertoo.

Mukana aineistoja penkomassa on ihan tavallisiakin ihmisiä. Lummaa on palkannut sukututkijoita apureikseen kirkonkirjoja tutkimaan. Eräs Helsingissä asuva 80-vuotias eläkeläismies on auttanut jo 15 vuoden ajan aineistonkeruussa.

Tutkijoita kiinnostavat ihmisten syntymät ja kuolemat ja kaikki siltä väliltä: lapsiluku, kyseisen vuoden ruissato, ihmisten ammatit, kuolinsyyt...

–  Aineiston kerääminen on melkein kuin salapoliisityötä. Perheiden vaiheita pitää seurata, kun ne muuttavat pitäjästä toiseen, Virpi Lummaa kertoo. Esimerkiksi rippikirjojen avulla voidaan seurata, ketkä tutkimusaineistoon kuuluvista ihmisistä ovat olleet tiettynä vuonna elossa ja missä he ovat asuneet. Kerätyt tiedot pitää koodata tietokantaan. Vasta sitten päästään tarkastelemaan tilastollisia ilmiöitä. Lummaa on kiinnostunut nimenomaan yleisistä ilmiöistä, ei niinkään poikkeuksista. Aineistosta on jo paljastunut esimerkiksi, että isoäitien apu auttoi lastenlapsia selviämään hengissä esiteollisessa Suomessa.

– Myös esimerkiksi isorokkorokotusten vaikutus lapsikuolleisuuden pienenemiseen näkyy selvästi, Lummaa kertoo.

Tutkijoilla on käytössä myös satotietoja kunkin vuoden ruissadoista. On selvinnyt, että huonoina satovuosina syntyneet kärsivät myöhemminkin elämässään muita enemmän, jos elinolot olivat huonot.

Seuraavaksi tarkoitus on siis selvittää, miten moderni ympäristö vaikuttaa ihmisen evoluutioon.

–  Monesti törmää väittämiin, ettei nykyihmistä kannata tutkia evoluution näkökulmasta. Kysytään, mitä kertoo evoluutiosta, jos tutkii nykyajan turkulaisia, Lummaa sanoo. Esimerkiksi kuuluisa antropologi, luontodokumenteista tuttu sir David Attenborough on väittänyt, että rokotukset ja terveydenhuolto ovat pysäyttäneet evoluution.

– Väittämä on väärä, Lummaa tyrmää. Hänen mukaansa evoluutio ei ole loppunut, vaan se saanut uusia muotoja.

– Minua kiinnostaa se, mihin ollaan menossa ja mitä tapahtuu nyt, Lummaa tiivistää.

Tutkijat aikovat yhdistää kirkonkirjojen sukupuut moderneihin geneettisiin menetelmiin.

–  Se ei ole mitään scifi-tiedettä, vaan jokapäiväisen elämämme yhdistämistä hitaisiin muutoksiin koko väestön kokoonpanossa, Lummaa painottaa.

 

Lummaa haluaa tutkia muun muassa, miten parinvalinta ja syntyvyys ovat muuttuneet. Hän antaa esimerkin. Vaikka lapsikuolleisuus on nykyään Suomessa lähellä nollaa, yhä useampi saa vain yhden lapsen. Moni jää kokonaan lapsettomaksi.

– Se on silloin hänen geeniensä loppu, Lummaa huomauttaa. Toisaalta osa ihmisistä saa nyky-Suomessakin lapsia kolme, neljä tai vaikka täyden tusinan. Näin toiset geenit yleistyvät ja toiset harvinaistuvat.

–  Niin kauan kuin kaikki eivät saa sitä kahta lasta eivätkä elä juuri yhtä kauan kuin toisetkin, välillämme on vaihtelua siinä, miten paljon saamme geenejämme seuraavaan sukupolveen. Ja sitä myötä on tilaa evoluutiolle ja luonnonvalinnalle, Lummaa sanoo.

Lasten saantiin ja parinvalintaan vaikuttaa nykyään sekin, sattuuko sopivaa kumppania osumaan kohdalle.

– Parin löytäminen tuntuu olevan aika vaikeaa vieläkin.

Lummaa huomauttaa, että erityisesti muuttoliike vaikuttaa tulevaan väestöön. Vielä esimerkiksi 1700–1800-luvuilla väestö liikkui paljon vähemmän.

–  Kukapa osaisi arvata, miltä turkulaiset näyttävät 15 sukupolven kuluttua – mutta voimme kyllä ennustaa, miten väestö tulee muuttumaan.

Professori ei suostu veikkaamaan, miltä kaukaisen tulevaisuuden turkulainen näyttää.

Mutta aineiston perusteella voidaan tarkastella vaikkapa, miten yleisille taudeille tai hedelmöitymisongelmille altistavat geenit leviävät seuraavissa sukupolvissa.
 

Virpi Lummaa TS Timo Jakonen
Among the Asian elephants, the grandmothers have a significant role. They ensure the survival of the calves and breeding success for their daughters, new research shows.

Podcasts

Back in 2007, the European Commission established the European Research Council with the mission to encourage excellent frontier research in Europe through competitive funding, supporting top researchers across all fields and of any nationality. Since then, the ERC has had a considerable impact on the European research landscape. In almost ten years, it has funded almost 7,000 researchers and thereby supporting more than 40,000 team members. Its support has been acknowledged in close to 100,000 international scientific journal articles. 

In 2017 the European Research Council will mark its 10th anniversary, an important milestone in making Europe a global centre of excellence in research. It is time for celebrations in Brussels and all across Europe and for reflection on the past decade and on the future.

"Getting the ERC award was really critical to actually build your own team so that you have a lot of talented people working together," says Virpi Lummaa, Professor at University of Turku (Turun yliopisto), Finland. She is holding an EU-funded ERC Consolidator Grant (Elephant Project: How elephants grow old? Learn more about the Myanmar Timber Elephant Project.
 

Virpi Lummaa
Professor at University of Turku, Finland
Starting Grant 2007 and Consolidator Grant 2014

BIOGRAPHY
Virpi Lummaa holds an Academy of Finland Professorship at the University of Turku, Finland. She is interested in ageing, lifespan and natural selection in contemporary human populations, looking at evolutionary, ecological and demographic factors. At present, Prof. Lummaa also focuses on senescence patterns of the Asian elephant, a long-lived mammal that offers unique opportunities to address ageing mechanisms. Her latest findings highlight the significant role that elephant grandmothers play to ensure the survival of the calves, providing vital baby elephant care comparable to childcare in human communities across the world.

TRANSCRIPT
Well, when I was a kid I really really loved animals and I thought what I would be doing is going to some adventure in a jungle and study animals there. I wanted to follow my great hero - Jane Goodall and go to study chimpanzees somewhere in Africa. But I discovered, there is no opportunities to study chimps in my University, so I end up working on humans which was kind of close enough cause it’s closest relative so that’s how I got into biology.
What was really fascinating me about humans is the life history and particularly women. „Why did I stop having children half way through the potential lifespan and have menopause?” And that’s really an revolutionary puzzle because no other specie is practically has that trade.

There’s two key questions there: „why do we live as long as we do and reproduce as long as we do?”, and then secondly: „why is there such enormous variation between different individuals and how and what age they do that?” So to study these questions what I needed was to be able to know detail life events of lot of individuals from birth to death. And to achieve that, what I’ve started doing was going to church archives and building pedigrees of people and studying those records.
What we discovered was that, actually living beyond that menopause age was beneficial for women because the grandmothers, as it turns out, provide really key help in the family in raising those children, so if the grandmothers continue living for long enough time, they are actually more successful in passing on their genes to the next generation. Because that way, they can assist the next generation to successfully raise their children.
I’m actually a single parent of two little kids and I also breed dogs so I have a lot of dogs as well. And basically juggling the career and science having kids, having dogs it’s not very easy and I've very recently been able to move back from UK to Finland and it’s been fantastic because now I’m more close to my mother and she’s able to help me with raising kids and raising dogs and being a scientist.
Getting the ERC award was really critical to actually build your own team so that you have a lot of talented people working together. We even go for run together every week to discuss our result its and was a bit hassle in Finland in winter pot. I guess I like adventures.
I love being back home, I like having my family back together every weekend, seeing the extended family. I believe in humans actually living in big social groups so I’m glad reunited with my group.

Photography: Kacper Pempel
Interview: Adam Easton

Learn more about the ERC at https://erc.europa.eu/. #ERC10yrs

ERC 10th Anniversary Celebrations website

Professor Virpi Lummaa talks about her research on human evolution in the Provincial Archives in Turku, Finland. (in Finnish)
Source: Turun Sanomat, Digimakasiini 27.11.2016. Reporter: Anna Kuusela / TS

Akatemiaprofessori Virpi Lummaan tutkimusalue ulottuu suomalaisista kirkonkirjoista Myanmarilaisiin norsuihin. Turun Sanomien toimittaja Anna Kuusela haastattelee Virpi Lummaata Turun maakunta-arkistossa.
 

 
 
 

Academy Professor Virpi Lummaa gives a talk on human evolution

Virpi Lummaa's talk at the Aboagora symposium on human evolution (link to the presentation)

In Old Norse mythology the characters called Norns rule the destinies of both gods and humans. The eldest of these Norns is Urðr, the Norn of fate. In Norse mythology, humans were created as incomplete and without fate. It was only the actions of the Norns that gave humans fate and made them complete. Humans would have neither complete free will nor were they constrained completely by fate. There is neither free will nor unalterable fate.

Aboagora 2016 discusses the multiple understandings of fate by exploring how agency is understood in relation to the past.

Our keynote speakers and performers include:

Pekka Haavisto, Member of Finnish Parliament
tenor Topi Lehtipuu together with Hannu Salmi, Professor in Cultural History
Virpi Lummaa, Academy Professor, Evolutionary Biology and Ecology
Riem Spielhaus, Professor, Dr., Islamic Studies

Virpi Lummaa in Aboagora Turku Finland 16.6.2016. Photo by Otto Väätäinen
Virpi Lummaa in Aboagora Turku Finland 16.6.2016. Photo by Otto Väätäinen

Sattuma vaikuttaa monin tavoin luonnon eliöihin, niin eläimiin kuin ihmisiinkin. Miten ympäristön vaihtelu vaikuttaa niinkin erilaisiin ilmiöihin kuin eläinten parinvalintaan ja 1700-luvun suomalaisperheiden pärjäämiseen? Miksi lapsiluvut vaihtelevat tämän päivän Suomessa, ja onko kumppanin löytäminen tai vaihtaminen vain sattumaa?

Interesting links

Elephant Project's website

Elephant Project (ERC-2014-CoG 648766 / Virpi Lummaa at the University of Turku, Finland) studies the causes of variation in health, survival and reproduction using longitudinal demographic data recorded over the past century, combined with new physiological, physical and behavioural data collected from live individuals. The project aims to provide new solutions to elephant management and healthcare in order to optimise the balance between working ability, survival and fertility, and to minimise calf deaths. This will lead to a self-sustaining working population, which will avoid the need to bolster the captive population with elephants captured from the endangered wild population.